Kirja jatkaa Fuentesin veljesten tarinoita. Ensimmäinen osa Perfect chemistry sai jalat alta, eikä tämän kanssa käynyt yhtään paremmin. Aloitin kirja illalla (ensimmäinen virhe) ja ajattelin lukevani ehkä noin kymmeneen, jolloin Game of Thrones alkaa (toinen virhe). Kun kello oli kymmenen, ajattelin, että luen vielä yhden luvun (kolmas virhe). Loppujen lopuksi huomasin kellon olevan yksi yöllä ja kirjan lopussa. Mietin haikeana sitä viittä tuntia, jotka saisin nukkua (neljäs virhe). Kävi kuitenkin niin, että kuopuksen sängyssä tapahtui vesivahinko ja viidestä tunnista unta tuliksin vain neljä. Aamulla heräsin väsyneenä, mutta yllätyksekseni onnellisena. Hyvä kirja, parempi mieli.
Itse kirjastakin on ehkä hyvä kertoa jotain. Kirja on tavallaan jatkoa, mutta ei kuitenkaan. Tässä kirjassa ovat mukana Alex ja hänen tyttöystävänsä, mutta kirja keskittyy Carlos Fuentesiin, Alexin vanhempaan pikkuveljeen, joka kirjan alussa muuttaa Meksikosta Coloradoon. Carlos on kuten Alex kova päältä, mutta pehmeä sisältä. Hän haluaa olla vain ilman tunteita, mutta sepä ei kuitenkaan onnistu, sillä Carlosin "tukioppilaaksi" tulee kiltti Kiara, joka ei ole kaunis, mutta kuitenkin pääsee Carlosin pinnan alle. Carlos ei kuitenkaan tunnu pääsevän eron huumepiireistä ja jengeistä. Pystyykö hän pelastamaan itsensä ja läheisensä? Pystyykö hän pistämään alas muurit, jotka suojaavat hänen herkkää sydäntään? Huoh...
Ja minä vain sulin ja luin. En voinut mitään. Chica... ah... Taustalla soivat latinorytmit ja sydän sanoi bum bum bum. Tiedän, että tämä on imelää, mutta unenpuutteinen pääni on yhä huumaantunut nuoresta latinomiehestä, ei voi mitään.
Kirja on oikein hyvä siis, jos en vielä kehunut riittävästi. Onneksi ostin eilen samalla myös viimeisen osan veljessarjan tarinoista, enhän ensi yönä haluakaan nukkua. Ehkä kuitenkin tällä kertaa itsesuojeluvietti nousee, enkä edes aloita kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti