keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Karo Hämäläinen: Kolmikulma (äänikirja)

Ei kirjaa saa näin lopettaa. Tämä oli ensimmäinen reaktio, kun viimeinen cd oli loppu ja olin juuri kuullut sanat "tähän päättyy Karo Hämäläisen teos Kolmikulma". Sitten mietin hetken ja päädyin siihen, että juuri näin tämän kirjan pitikin päättyä.

Kirja kertoo eurokriisistä. Se kertoo rahoitusmarkkinoista, kertoo eräästä neuvottelusta, kertoo siitä, kun kaikki menee pieleen, kertoo onnistumisesta. Kirja on jaettu kolmen päähenkilön kesken. Ilari Rautavaara on amerikkalaisen rahastoyhtiön palveluksessa. Hän on ehkä vastenmielisin päähenkilö pitkään aikaan; itsekäs, itsevarma ärsyttävyyteen saakka, opportunisti ja kaikkea muutakin, jonka toki tunnistan muutamista rahoitusalan tutuistani. 

Irene Adler, jos se on hänen oikea nimensä, on yksinäinen, mutta tappavan tehokas. Hän järjestää kidnappauksia. Hän on pinnalta kylmä, mutta sisältä ainakin osittain lämmin. Hän on kuitenkin myös itsekäs ja ahne, mutta ei lähelläkään Ilari Rautavaaraa. Häntä kohtaan tunsin jopa sympatiaa.

Conrado Iliades on Hellenian päämies, kidnappauksen kohde. Ajoittain rakastettava, mutta kuitenkin pohjimmiltaan samaa sakkia edellisten kanssa. 

Kun lähtökohta on, että oikeastaan kukaan kirjan henkilöistä ei ole ihana tai sellainen, jonka haluaisit tuntea, voiko kirjaan samaistua, tuntea sympatiaa, kyllä voi. Tapahtumat veivät mukanaan ja jos ei muuta, niin toivoin Ilari Rautavaaran epäonnistuvan. Lisäksi melkein minkä tahansa kirjan tekee paremmaksi viittaus Porin Ässiin, sille ei vain voi mitään.

Kirja pyörii osittain samojen asioiden ympärillä kuin Erottajakin ja Rotta Oraspää vilahtaakin juhlissa. Tässä on kuitenkin hypätty askel ylemmälle tasolle pois sijoitusrahastoista, valtion bondeihin ja johdannaismarkkinoihin. En voi sanoa täysin ymmärtäväni johdannaismarkkinoita tai ainakaan hedge-rahastoja, vaikka kauppatieteellisen tutkinnon omaankin, mutta jotenkin kaikki kauhut rahoituksen luennoilta jälleen muistuivat mieleen. Samalla se ihmisten suunnaton ahneus ja valmius pelata suurilla summilla rahaa.

Kirjasta pidin kuitenkin, jopa aika paljon. Se on jännäri, jossa taustalla on raha ja politiikka. Pidän Hämäläisen tavasta kuljettaa tarinaa siten, että näkökulma vaihtuu, kuin elokuvassa. 

Fyysinen lukeminen on tällä hetkellä jotenkin hyytynyt. Syynä osittain neuloosi ja osittain silmälasien tehottomuus ja silmien särky sekä suunnaton väsymys. Tänään korjautunee osittain keskimmäinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti