Kääntelin kirjoja käsissäni. Siirsin niitä hyllystä toiseen. Aloitin yhtä, siirryin seuraavaan. Yritin välttää tätä Lehtisen triplateoksen viimeistä, sillä tarkoitus oli lukea jotain aivan muuta, mutta minkä sitä itselleen mahtaa. Sitkeästi kahlaan kuitenkin Lumen tajua läpi, vaikka se ei olekaan vielä kohlahtanut.
Tämä Lehtinen on kirjoitettu 1990-luvun alussa. Se huokuu osittain tuon ajan arvostuksia, rahaa, rahaa ja rahaa. Satumarja komennetaan sairaan enonsa luokse, jotta tämä voisi hoitaa tulevan perinnön suvun ahneiden käytettäväksi. Enon kotona asuu myös Aija, taloudenhoitaja ja tämän poika Petri, jonka kanssa Satumarjalla tuntuu menevän kaikki ristiin. Kuvassa on myös Timo paikallisen kaupunginjohtajan poika, jonka kanssa Satumarjalla on sutinaa. Kuka onkaan liikkeellä perinnön vuoksi, kuka oikean rakkauden.
Ihan kiva on varmaan oikea termi kuvaamaan teosta. Kivasti romantiikkaa, kivasti hauskojakin tapahtumia, sopivasti draamaa. Luin mielelläni, sai ajatukset hetkeksi muualle huomisesta, jolloin yksi unelmistani täyttyy ja saan nähdä lempibändini livenä näiden kaikkien vuosien jälkeen Welcome to Pori, Suicidal Tendencies. Jännittää niin perhanasti jo nyt.
Lukeminen on vähän tahmeaa, joten pitää lukea sitä, mikä kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti