lauantai 17. marraskuuta 2012

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

Ylistäviä lausahduksia kirjan kansipapereissa aina itseltään Stephen Kingiltä, tottakai odotukset nousevat ja tällä kertaa läsähtivät kuin pannukakku. Periaatteessa tarina oli hyvä ja toteutuskin ihan ok, mutta mutta... jotain uupui.

Kirjassa yhdistyy kolme murhenäytelmää. Jotain niissä on kuitenkin yhteistä, vaikka loppujen lopuksi aika vähän. Yhdistävä tekijä ei ole niin selkeä kuin ehkä takakannen puolesta olisi ajatellut. Pääosassa on Jackson Brodie, entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä, joka saa selvittääkseen muutaman oudon tapauksen. Monet asiat kietoutuvat toisiinsa ja salaisuudet paljastuvat. Kuitenkaan en vakuuttunut. Kirjassa aika hyppii 70-luvulta tähän päivään ja tapahtumatkin kerrotaan sekaisessa järjestyksessä. Aina en ollut ihan kartalla, mikä tapahtui ennen mitäkin.

Tällä kertaa takakansi kuvaili huomattavasti jännittävämmän ja kiinnostavamman kirjan kuin lukukokemus oli. Olin jopa hyvin pettynyt, vaikka kirjan lukikin mielellään, mutta koko ajan odotti ylistyssanojen täyttymistä. 

Tästäkin on tulossa sarja sekä kirjoina että televisioon, ehkä se kuvana toimii paremmin. Hävettävän vähän sanottavaakin tästä on...

3 kommenttia:

  1. Hih, olen alkanut epäillä, että Kingin nimeä vilautetaan vähän kannessa kuin kannessa - dollarinkuvat silmissä tietenkin - jos mies on edes etäisesti viitannut kirjaan jossakin... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin uskoisin olevan asian ainakin tämän kirjan kohdalla, valitettavasti.

      Poista
    2. Samaa mietin kuin Irene K. Harmi sinänsä, varsinkin vertaukset Kingiin asettavat aiheettomasti liian suuria odotuksia kohteena olevalle kirjalle :(

      Poista