keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lars Kepler: Tulitodistaja


Kolmas Joona Linna –kirja ja meno vain paranee. Pidin kovasti kahdesta ensimmäisestäkin osasta, mutta tämä vie tarinaa ihan omiin sfääreihin.

Tyttöjen kasvatuslaitoksesta löytyy raa’asti tapettu nuori tyttö sekä valvoja. Yksi tytöistä on kadonnut ja kaikki todisteet näyttävät hänen murhanneen kaksi ihmistä. Pakomatkallaan hän kaappaa lisäksi auton, jossa on pieni poika. Joona Linna on sisäisen tutkinnan kohteena edellisen kirjan tapahtumien johdosta, mutta pääsee tarkkailijaksi murhatutkimukseen. Hänen näkemyksensä eroavat nopeasti tutkinnanjohtajan näkemyksistä ja hän ryhtyy tekemään omia tutkimuksiaan.

Joona on enemmän pääosassa tässä kirjassa kuin aiemmissa. Kirjassa pohditaan myös hänen menneisyyttään entistä enemmän aina karmaisevaan loppuun, joka toi väistämättä mieleen tietyn osan Uhrilampaista. Joonan suomalaisuus korostuu myös tässä teoksessa, tosin on korostunut myös aiemmin.

Kirja on verinen ja raaka, mutta kuitenkin inhimillinen. Siinä on ehkä vähän liikaakin sivujuonteita, mutta toisaalta ne ovat ainakin suhteellisen hyvin perusteltuja tarinan kulun kannalta. Ei moittimista. Hauskana yhtymäkohtana Larssoneihin, joita luin hullunkiilto silmissä ennen tätä, tässäkin kirjassa käväistään Kiirunassa ja Jällivaarassa.

Kirja selkeästi petaa pohjaa seuraaville teoksille, selkeämmin kuin aiemmin. Avonaisia kysymyksiä jää roikkumaan useita etenkin Joonan menneisyyteen liittyen.

Kyllä ruotsalaiset osaavat kirjoittaa dekkareita. Suomalaisuus selkeästi kiinnostaa kirjoittajia sekä tavallaan hyvässä että pahassa.

Kirja oli hyvä, oikein hyvä. Viihdyin sen seurassa todella hyvin enkä malttanut oikein laskea sitä kädestäni huolimatta sen pituudesta, yli 500 sivua. Kirja rakentuu lyhyistä 2-6 sivun luvuista, mistä pidän etenkin tämän tyyppisissä kirjoissa, joissa näkökulma tai kertoja vaihtuu. Se on vähän hengästyttävää, mutta ei liian kuitenkaan.

Kaiken kaikkiaan oikein mainio. Olen yrittänyt arpoa menenkö katsomaan Hypnotisoijan elokuviin, enkä ole vieläkään päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti