lauantai 3. maaliskuuta 2012

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Vaikea aloittaa tästä kirjasta. Kirjassa vaelletaan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Se on tarina ihmisen vaikutuksesta ympäristöönsä. Ei suoraan sormella osoittaen, mutta hienovaraisesti vihjaten. Se kertoo siitä, kuinka ihminen haluaa valloittaa, haluaa olla kaiken yläpuolella. Se kertoo siitä, kuin pienet teot voivat vaikuttaa syvästi, ei vain ihmisiin vaan myös ympäristöön.

Tässä kirjassa ei ollut mitään maagista tai yliluonnollista, vaikka sitä odotin koko ajan, että nurkan takaa löytyisi. Kirja sisälsi kuitenkin jännitteitä ja jännitystä. Jännitteet päähenkilöiden välillä aiheuttavat ongelmia. Jännitystä, jonkin tuntemattoman läsnäolosta. Kirjassa on pätkiä Conradin Pimeyden sydämestä ja samankaltaista tiivistyvää jännitystä, kauhua voi myös tästä kirjasta löytää.

Sinisalo on minulle kyllä koko ajan yllättävä ja mielenkiintoa lisäävä kirjailija. Kuin sattumalta luin häneltä yhden teoksen ja olen nyt täysin koukuttunut. Tosin enää ei ole kuin kaksi lukematta, mutta kuitenkin. Jokainen lukemistani sinisaloista on ollut erilainen, vaikka niissä on ollut yhdistäviä tunnelmia.

Tänään onkin kirjastopäivä, joten mitähän kivaa nyt jää mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti