keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Ari Turunen: Ettekö te tiedä, kuka minä olen - ylimielisyyden historia

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen lainannut kirjaston e-kirjastosta ja lukenut kokonaisuudessaan näytöltäni, en siis edes Kindleltä. Kokemus oli ihan kiva, tosin muutoinkin paljon näyttöä tuijottavana, en ehkä ihan kauheasti kirjoja jaksa lukea tällä menetelmällä. Hyvä kuitenkin, että kirjastoissakin on erilaisia vaihtoehtoja lukemiselle.

Kirja itsessään on jälleen tietokirja, kylläpä näitä nyt luenkin. Kuten otsikostakin voi päätellä, asiaa käsitellään humoristisesti, mutta kuitenkin käyttämällä viitteitä. Löysin kirjasta monia itselleni tuttuja juttuja etenkin kauppatieteelliseltä puolelta, jonka opiskelijat muuten tässä kirjassa kärjistetysti niputetaan kaikki ylimielisiksi. Tämähän pitää paikkaansa osan kohdalla, mutta kuten muissakin ammattikunnissa, myös kauppatietelijöissä on henkilöitä, jotka toimivat eettisesti ja ajattelevat muutakin kuin rahaa.

Kirjassa kuvaillaan ylimielisyyttä monesta eri näkökulmasta läpi maailman historian.Ylimielisyys on niin rasistinen kuin elitistinen piirre. Siihen voidaan liittää hyvin monia eri asioita. Tämä oli itselleni tavallaan uusi lähestymistapa.

Hattuun nouseminen, egoilu, monopolismi, itsensä parempana pitäminen ovat kaikki ylimielisyyden ilmentymiä. Turusella on jokaisesta hienoja esimerkkejä. Ylimielisyys johtaa tuhoon, siitä ei seuraa mitään hyvää. Se lienee tämän kirjan neuvo.

Viimeinen luku on pyhitetty nöyryydelle ja sille, kuinka toimia oikealla tavalla. Pidin kirjasta, pidin sen kirjoitustavasta, pilkkeestä silmäkulmassa. Opin kuitenkin kirjasta, minulle tutut tapahtumat kuten Enron saivat uuden ulottuvuuden, uuden näkökulman.

Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat leppoisaa lukemista, mutta sellaista, joka pistää ajattelemaan ja pohtimaan asioita vähän eri näkökulmasta. Kannattaa myös kokeilla kirjaston e-kirjoja, jos oma kirjasto suo sellaisia mahdollisuuksi. Adoben digital editions tuntui ihan toimivalta ohjelmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti