Tuntuu kuin tämä kirja olisi tapahtunut täällä. Ulkona on ollut synkkää, kosteaa, kuollutta. Fiilis on jotenkin sama kuin tässä kirjassa. Surullinen, painostava, odottava. Kirja, jota lukiessa voisi itkeä koko ajan.
Sam on muuttunut ihmiseksi, Grace ei voi hyvin. Lisäksi mukaan tulee Cole, Beckin sudeksi muuttama rocktähti. Kertojana on myös Isabel. Koska kertojia on 4, on kerronta välillä hieman sekavaa. Pitää palata alkuun katsomaan, kuka olikaan kyseessä. Cole ja Isabel ovat kyllä erittäin kiinnostavia henkilöitä, joten heidänkin silmin on tarinaa mielenkiintoista seurata.
Jotenkin, ihan pikkaisen, minua alkoi Sam ärsyttää tässä kirjassa. Hän tuntuu sellaiselta saamattomalta nyhveröltä, mutta ehkä se olen vain minä.
Pidin kirjasta joka tapauksessa. En niin paljon kuin Väristyksestä, mutta pidin kuitenkin. Nyt pitää vain jaksaa jonottaa Ikuisuutta, joka päättää Samin ja Gracen tarinan. Uskomatonta jotenkin, kuin surullisen ilmapiriin pystyykään kirjaan luomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti