lauantai 30. huhtikuuta 2011

Judith McNaught: Whitney my love

Siihen jäi se älyllinen lukeminen. Älyllistä tässä on sentään kieli. Omistan tosiaan kaikki McNaughtin kirjat alkuperäiskielellä ja lukukokemus on aivan yhtä huumaava silläkin. Hyvin äkkiä pääsee kielimaailmaan sisään ja pian ei edes huomaa lukevansa jollain muulla kuin äidinkielellään.

Tämä McNaught, kuten suurin osakin, noudattelee periromanttista kaavaa, jossa kokenut mies kohtaa kokemattoman naisen, jonka tavalla tai toisella pakottaa suhteeseen. Tulee suunnaton määrä väärinymmärryksiä, joiden tuoksinnassa rakkaus muuttu vihaksi ja taas päinvastoin. Tällaistahan sitä kaipaa aina välillä.

Älyllisyys pois ja uusi McNaught luvun alle. Itse asiassa tämän kirjan hyvin itsenäinen jatko-osa, jossa ei oikeastaan ole samaa kuin muutama henkilö, mutta kuitenkin. Ehkäpä minäkin vielä joskus kiinnostun, innostun jostain älyllisestä...tai sitten en.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti